"Mielikuvitus on ollut aina suuri osa minua. Ala-asteella menin koulun jälkeen kirjastoon. Dana-tytöt ja Neiti Etsivät olivat suosikkejani. Rikokset, jännitys, yllättävät loput. Parhaita kirjoja olivat ne, joissa loppu oli luettava kahdesti. Se ei välttämättä avautunut kerrasta. Tiesin aina, että haluan kirjoittaa, mutta odotin sitä oikeaa hetkeä.

Se oikea hetki tuli sitten sattuman kautta Joulukalenteri-kirjan myötä. Kera kullan ja mirhamin Linnea oli hahmona kypsynyt mielessäni jo pidemmän aikaa. Tuskailin kirjoitusvaiheessa lopun kanssa, mutta taisin yllättää itsenikin. Halusin myös tarinaan kytköksen Lähi-itään, koska sen kulissien takainen maailma kauhistuttaa, mutta myös kiehtoo.

 

Nautin koko sydämestäni jokaisesta hetkestä, jonka sain viettää tarinan kirjoittamisen parissa. Tällä hetkellä kirjoitan jatkoa Linnean tarinalle ja toivon, että esikoisdekkarini näkee päivänvalon joskus. Sen verran voin tunnustaa, että juuri nyt järjestelen hektistä elämääni siihen suuntaan, että kirjoittamiselle löytyisi huomattavasti enemmän aikaa tulevaisuudessa. Peukut pystyyn!"

 

Miia Kahila