"Kirjoittaessani "Joulun taikaako?" oli minulla kolme päämäärää: Kirjoittaa murha, säilyttää silti joulumieli ja joulun "hyvyys". OIkeastaan joulun hyvyys säilyy lukijalla joka siihen uskoo, mutta loppu antaa vaihtoehdon myös heille jotka eivät usko "joulun taikaan". Pyrin kirjoittamaan tekstiä jossa lukija voisi poimia yksityiskohtia ja joissa lukija saa käyttää omaa mielikuvitustaan tarinan kulussa.

Olen 24-vuotias Yhdistelmäajoneuvon kuljettaja Kauhajoelta. Tulen suuresta kuuden sisaruksen katraasta. Päiväni koostuvat hyvin pitkälti työnteosta, eli rekkakuskin hommista. Olin pitkään "naisten töissä", mutta reilu vuosi sitten päätin tehdä haaveista totta ja aloittaa uuden uran. Toinen puoli arjestani koostuu kotona alzhaimeria sairastavan isoäidin ja muutaman aivo-infraktin kokeneen isoisän kanssa asuessa. Arkemme on välillä melkoista seikkailua ja aikamatkailua, mutta elämme onnellista ja kiitollista elämää.

 

"Palo kirjoittamiseen" lähti jo koululaisena. Lukihäiriöisenä lapsena en pysynyt muiden tahdissa kirjoittamisen/lukemisen opettelussa. Silloinen erityisopettaja huomasi että minulla on hyvin vilkas mielikuvitus ja kirjoitan mielelläni aineita. Ja kun päästää pulppuaa tarinaa melkein nopeammin kuin käsi ehtii piirtää niin oli tarinoiden kirjoittaminen oiva apu. Pidän kirjoittamista edelleen tärkeänä harjoitteena lukihäiriötäni vastaan, pidän sillä yllä "normaalin ihmisen kirjoitustaitoa". Oikoluku-apunani teksteissäni toimii usein sisareni.

Olen ollut mukana aikaisemmin 2012 julkaistussa novellikokoelmassa Purppuraruusu, novellillani: Käteni minun."

 

Krista Hietakangas