"Pitkään ajattelin pysyä asialinjalla. Olen kirjoittanut free lancerina lehtijuttuja lukioajoista lähtien. Jutuilla on kuulemma enemmän lukijoita kuin kaunokirjallisuudella. Mikäli se nyt on jokin mittari. Toimittajan uran huippu on ollut juttu Hesariin 2010. Aiheena oli maausko ja artikkeli päätyi Wikipedian lähteeksi.

Siviilissä olen opettaja - nykyään opetan suomea vieraana kielenä. Perheessä on mies ja kaksi lasta (iältään 19- ja 17- vuotiaita) sekä löytökissa Tiltu. Joulukalenterin esittelytekstistä jäi epähuomiossa pois paikkakunta: asumme Ilmajoella Etelä-Pohjanmaalla tulvivan Kyrönjoen rannassa.

 

Minut houkutteli kirjoittamisen hetteikköisille poluille Henry Aho, johon tutustuin Etelä-Pohjanmaan Opistolla v. 2010. Minä opetin suomea ja kirjoittamista, Henkka tuli opiskelijaksi. OK, olin kyllä voittanut v. 2001 yhden näytelmäkirjoituskilpailun ja menestynyt parissa muussakin. Sain Myllyn silimäs- kansanperinnenäytelmään stipendin, jonka avulla julkaisin sen ja esitys palkittiin vuoden kulttuuritekona. Olen saanut myös pari apurahaa teatterin tekemiseen.

Olen laiska kirjoittaja. Tarvitsen jonkun "potkimaan persuksille". Olen tehnyt tilauksesta laulun sanoja, pyynnöstä runoja ja novelleja sekä ison kasan draamaa koulukäyttöön. Henkan kanssa aloimme syksyllä 2012 kirjoittaa kauhunovelleja yhdessä. Jossain välissä Henkka ehdotti myös joulutarinan kirjoittamista. Ehkä yksi syy, miksi olen tullut ulos pöytälaatikosta on tämä verkostoitumisen mahdollisuus. Kirjoittaminen ei olekaan enää yksinäistä!

Kauhunovellit ilmestyvät syksyllä 2014 Haamun kustantamana nimellä Hotelli ikuisuus. Suuren työn niiden kanssa on tehnyt myös Tiina Hietikko-Hautala, Haamun perustaja, johon niin ikään tutustuin EP:n Opiston kautta. Tiina käytti lähteenä Aaveiden Pohjanmaa -kirjaan juttuani Opiston kummituksesta Herra Labanoffista.

Sininen Volkswagen perustuu osin tapahtumiin, joihin olen opettajan urallani törmännyt. Tekstin pohja on arkirealismissa. Rakastan itse maagista realismia. Yliluonnolliset tapahtumat hiipivät teksteihini, vaikka en sitä varsinaisesti yrittäisi. Niin kävi tässäkin."

 

Jaana Ala-Huissi