"Olen syntynyt kauniin ja hienostuneen kielen saarekkeelle. Vanhempani olivat opettajia kumpikin ja toinen vielä äidinkielen ope. Perheemme elämä oli joskus vähän rajua, mutta ei koskaan kielellisesti. Asuttiin Turussa ja me kakarat yritettiin puhua Turun murretta. Se ei onnistunut, sillä jompikumpi vanhemmista korjasi aina murteelliset kohdat.

Päädyin sitten opettajaksi itsekin. Puhumaan puhdasta, virheetöntä yleiskieltä. Vuosien kuluessa vaihdoin muihin ihmissuhdeammatteihin, mutta jotenkin tuo kieli pysyi kovin siivona.

Kyllä Siperia opettaa! Minun Siperiani oli lyhyt ja myrskyisä avioliitto armeijan kantapeikon kanssa. Ja mitä se minulle opetti? No, ainakin käyttämään suomenkielen sanastoa laidasta laitaan, erityisesti kiroilemaan. Se oli hyvä ja tarpeellinen oppi kirjailijalle.

Vielä nykyisinkin kaunis ja hienostunut kieli vaanii minua. Kun olen saanut tekstin melkein valmiiksi, käyn sen läpi. Lisään makua kuin mausteita, alkukantaista, ronskia puhetta ja sitten perkelettä, saatanaa ja vitutusta.

Kirjoitan novelleja, romaanimuotoa, runoja. Rikosnovelleihin syntyy helposti jäntevä rakenne. Siksi niitä on mukava väsätä. Uusin innostukseni ovat sadut. On jännittävää sukeltaa kuusivuotiaan maailmaan. Ja sitten vaan antaa mennä.

Joulukalenteriporukka on innostava ryhmä, parasta mitä Facebook on minulle tarjonnut. Mukavaa väkeä, aina valmiina kannustamaan toisiaan. Ja totta kai taitavia kirjoittajia.

Ai niin seniorikirjoittajahan minäkin olen. Ryhdyin tosissani kirjoittamaan vasta hyvinkin aikuisena. Hyvä että lopulta aloitin. Se on avartanut elämääni."

Helena Numminen