"Julkisesti debytoin kirjoittajana vuonna 1967 muistaakseni pienellä lehtijutulla Kodin Kuvalehdessä. Toimittajaa ei minusta silti tullut ja kirjoitin ensimmäisen kirjani 1988 ja seuraavan viisi vuotta myöhemmin. Ekan kirjan aikoina oli kustannustoimittajana reipas Olli, joka siirtyi pois WSOYltä juuri, kun toinen kirjani valmistui, oli luettu ja hyväksytty työn alle. Kirja hautautui laatikkoon ja makaa siellä edelleen. Se oli ensimmäinen rikoskirjani, psykologinen murhajuttu ja Olli sanoi, että suurin osa on täyttä potaskaa, mutta mukana palkintoainesta. Hyvä siitä tulee, mutta työtä tarvitaan, oli kommentti. Tämä kai summaakin minua kirjoittajana. Työtä tehdään kirjojen eteen ja koulutusta taidon ja tekniikan kehittämiseen.

Lehtijuttuja on julkaistu aika nivaska Hesarista pieniin jäsenlehtisiin, kolumneja olen pitänyt ja julkaissut siis kaksi tietokirjaa.
Nuortenkirjani on kustantajalla luettavana, toinen valmistumassa, näytelmä melkein valmis ja pikkarainen osa siitä jo esitettykin Turun yoteatterissa kurssinäytteenä. Runokirjan aineistokin kasassa. Täällä Edinburghissa yritämme saada paikallisen kollegan kanssa yhteistä kokoelmaa valmiiksi. Mainoskortit on jo tehty ja osa tuotannosta esitetty Glasgowssa ja Edinburghissa. Että yritetään kovasti saada kirjoittajanura raiteilleen koko leveydeltä kansainvälistä tatsia unohtamatta.

Rikosnovelli syntyi marraskuussa pimeänä päivänä mökillä keskellä ei mitään. Ihan helppo oli kuvitella sinne kaikennäköisiä outoja tyyppejä hiippailemaan hämäryyteen. Oli sen verran letkeä kirjoittaa, että novellit alkoivat kiinnostamaan.
Ja kun nykyaikana ihmisen tulee vaihtaa alaa tasaisin väliajoin, minä rakennan nyt neljättä ammattia suurella määrätietoisuudella. Ja kivastihan se alkoikin hienossa porukassa tyylikäs yhteiskirja tuloksena. Kelpaa sitä kaupitella."

Aila Juvonen